Jo pikkutytöstä asti minä, niin kuin moni muukin nuori ja vähän vanhempikin nainen, olen suunnitellut häitäni ja kaikkea niihin liittyvää muuttaen monta kertaa suunnitelmiani kulloistenkin mieltymysteni suhteen. Milloin puvun piti olla kaunis ja tyylikäs vitivalkoinen mekko, milloin taas pinkki prinsessahörhelökermakakkutylliunelma. Toisinaan taas haaveilun kohteena olivat upeat puutarhahäät vanhan kartanon mailla ja toisinaan simppelit häät jossain kauniissa kirkossa.
Mutta vaikka olen suunnitellut häitäni kuinka paljon tahansa niin haaveilut ovat aina olleet juuri nimenomaan suunnitelmia, ei mitään muuta. Ei varmaa päätöstä siitä, että niin tulee tapahtumaan, kunhan oikeat hääni ovat ajankohtaiset. En ole varannut kirkkoa, teettänyt hääpukua, laatinut kutsuvieraslistaa ja suunnitellut häämenua sekä ohjelmaa vastaanotolle. Vain suunnitelmia, haaveita siitä, millaiset häistäni voisi tulla ilman mitään sen kummempia takaa-ajatuksia.
Asian hassuus piileekin siinä, että voin puhua naispuolisille ystävilleni häistä yleisesti ja saada mukavan keskustelun aikaiseksi. Keskustelun, missä vaihdetaan ideoita, toiveita ja haaveita puolin ja toisin molempien osapuolten tietäessä, että kyseessä on vain keskustelu niistä omista ja toisen haaveista, ei oikeiden häiden suunnittelu. Eikä sitä tarvitse edes mainita, koska molemmat tietävät sen jo valmiiksi. Se on itsestäänselvyys.
Mutta yritäpä samaa miespuolisen kanssa! Vaikka kyseessä ei olisi edes oma (suhteellisen pitkäaikainen) poikaystävä vain pelkkä miessukupuolinen ystävä, niin tämä menee saman tien paniikkiin ja puolustuskannalle vain kuullessaan sanan häät tai avioliitto. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisi selittää, että kyseessä on vain haaveet, ei oikea suunnittelu. Luulisi, että se helpottaisi edes vähän, mutta ei ilmeisesti.
Itse kun ei toivoisi mitään muuta kuin sitä mahdollisuutta, että voisi jutella asiasta ja haaveilla yhdessä sen oman puoliskon kanssa, joka on itse jopa sanonut haluavansa naimisiin kanssani. Mutta vähän turhan usein siinä käy niin, että mieheke vaihtaa aihetta tai karkaa saaden minut suutahtamaan. En minä vielä niitä häitä halua. Enkä edes suunnitella oikeasti. Leikisti vaan haaveilla. Yhdessä.
Mutta miten sitä voi suunnitella häitä edes silloin, kun se on otollista ja oleellista, jos siitä ei voi nyt edes keskustella ilman taka-ajatuksia?
